tiistai 21. helmikuuta 2017

Paskasilmästoori

Muistan, kun kaverilla oli vuosia vuosia sitten oikein ikävä luomitulehdus. Ilahdutettiin asuintoveria puhumalla pelkillä silmäsananlaskuilla, ja niitähän riitti. Myöhemmin sain kokea luomitulehduksen ilot itse Italian lomalla ollessani ja kaduin syvästi, että olin koskaan avannut suuni ja laukonut valittuja silmätotuuksia, mutta joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään, vai mitä?

Lauantaina tunsin silmätulehduksen uhan leijuvan ilmassa, kun oikea silmä alkoi oikutella. Kirmasin oitis lääkäriin vinkumaan antibioottisia silmätippoja. Lääkäri tuijotti silmääni ja ihmetteli, että olenko aivan varma, että kyseessä on tulehdus, josko kuitenkin olisi vaan roska silmässä. Muutamaa tuntia myöhemmin silmäakuutilla istuessa teki mieleni kysyä, että olikohan tää heppu aivan varma siitä, että on lääkäri. Silmä turposi mädäntyneen tomaatin kokoiseksi ja näköiseksi ja silmäakuutin porukka kyseli kummastuksistaan multa, että miten siinä noin kävi. No voi helvetti, siksi kai mä siellä päivystyksessä istuin, että asiantuntijat kertoisivat sen mulle. Lopullinen tuomio oli allerginen reaktio ja sain mukaan kahdenlaatuisia tippoja ja antihistamiineja.

Koska Sydney on vaan pieni kyläpahanen maailman laidalla, en löytänyt mistään avonaista apteekkia puolen yön aikaan, joten ryömin vitutuksissani kotiin ja laitoin silmään ensimmäisen lääkärin määräämiä tippoja (jonka mukaan kyseessä oli bakteerin aiheuttama tulehdus, kun ei kerran roska silmässä kelpaa asiakkaalle). Yritin akuutilta lähtiessä kysyä, missähän mahtaisi olla lähin päivystävä apteekki, mutta respan täti vaan kohautti olkiaan. Ei oo apteekkia, älä kysele tyhmiä.

Aamulla kävin noutamassa lääkkeet lähiapteekista. Apteekin setä sanoi, että antihistamiinia oli määrätty epätavallisen suuri annos, kolme tablettia päivässä. Normaali annos olisi yksi ja kahta tablettia harvoin määrättiin. Päätin olla myrkyttämättä itseäni antihistamiineilla ja otin yhden tabletin aamusta.

Tänään aamusella kävin jatkotarkastuksessa silmäpolilla. Sinne kävellessä sattui silmään pistämään apteekki, joka oli aivan akuuttia vastapäätä. Sappi siinä vähän kiehahti, ettei respan täti tiennyt, että katselee apteekkia päivät pitkät vastaanotostaan. Otapa perhana silmä kouraan ja katso. Niin. Pääsin uudelle lääkärille ja pyysin uutta reseptiä toisille silmätipoille.
”Heititkö sä sen pullon roskiin vai mitä?”
”En, ne tipat loppu.”
”Miten ne voi loppua parissa päivässä, siinä pullossa on kuukauden annos?”
”Mutta niitähän oli määrätty 15 tippaa kerralla 4 kertaa päivässä.”
”Siis ei. Eihän silmään edes mene kun yks tippa kerralla, loppu valuu pois. Tässä on nyt joku sekaannus, mutta mä kirjoitan uuden reseptin, niin saat niitä lisää apteekista.”

Ei perkele, ihmekkös tuo kun nahka kiristää silmän ympärillä, 15 steroiditippaa 4 kertaa päivässä varmaan pullistelee lihaksia niin, että toinen puoli naamasta jää pysyvästi toista suuremmaksi. Tuli taas neuroottisen mieleen kysymys, että voiko tässä maassa edes lääkäreihin luottaa, vai onko nekin vaan päässeet virkaan, kun ovat ostaneet sopivan valkosen takin jostain. Tämänpäiväisen lääkärin mukaan kyseessä on muuten ehkä viruksen aiheuttama tulehdus. Itse en tiedä muuta kuin että on saatanan rasittava pidettävä. Joka tapauksessa tää aamullinen heppu oli eniten luottamusta herättävä, ilmiselvä introvertti tyyppi. Varmaan vietti yliopistossa aikaa oikeasti opiskellen, eikä mennyt sinne pelkästään tiedekunnan bileitä silmällä pitäen.


Niin, kaiken vitutuksen huippuna lauantaiyönä, kun kävelin kotiin ensiavusta, joku vitsinikkari kysyi, että onko yö liian kirkas, kun mulla oli tummat lasit. Teki mieli kohottaa laseja ja mulkaista pahalla silmällä. Tarvii joka asiaa taas kommentoida. Suureksi ikäväkseni uudet epämiellyttävät kämppikset ovat sinnikkäitä, vaikka kovaan ääneen julistin, että kyseessä on herkästi tarttuva tulehdus, siellä ne vaan makaa. Jos mä menisin huoneeseen, jossa joku haluaa olla niin incognito, että nukkuukin tummat lasit naamalla ja lisäksi yskii tuberkuloottisesti yökaudet, olisin jo ymmärtänyt vihjeestä ja vaihtanut maisemaa Mutta ei kaikki.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti